Kun nyt sitten viimeinkin sain itseäni niskasta kiinni ja jääräpäisesti pureuduin tekstiin, ensimmäinen ajatus oli kutakuinkin "miksi luen tämän vasta nyt?" En voi sanoa, että olisin ymmärtänyt kaiken sanatarkasti, mutta lukeminen oli suht' nopeaa ja perimmäinen ajatus tuli hyvin selville. Olen siis pelännyt saksalaista proosaa ihan suotta, huh helpotusta! (Nim. En ole vielä koskenut klassikkoteoksiin, kuten Kafkaan tai Goetheen)
Juoni ei ollut mitenkään poikkeuksellinen tai kovin omaperäinen; 18-vuotiaan Lucyn holhooja hakee tämän luokseen sveitsiläisestä sisäoppilaitoksesta, ja Lucy, luonnollisesti, rakastuu mieheen sokeasti. Soppaan sekoitetaan vielä pari kateellista naista, Lucya ihaileva nuorimies ja väärennettyjä timantteja, ja kuvio alkaa olla selvä. Kaikki kliseet toteutuvat, kun holhooja kuolee lopussa dramaattisesti, ja "kakkosmies" saapuu pelastamaan hangessa itkevän Lucy-raukan. Ende gut, alles gut. Mikäli olisin lukenut tämän suomeksi, olisin luultavasti tyrmännyt tämän huonona dekkarina. Saksankielisyys kuitenkin pelastaa vähän, ainakin vielä oman lukuhistoriani tässä vaiheessa.
Teksti takakannesta: "Lucy hatte ihren geheimnisvollen Vormund noch nie gesehen - der Mann, der nach dem Tod ihres Vaters ihre teure Ausbildung in der Schweiz bezahlt hatte. Lucy war 18 Jahre alt und atemberaubend schön, als Donald Cathcart sie plötzlich zu sich holte. Er sah gut aus, war intelligent und unwiderstehlich. Aber womit verdiente er sein Geld? Warum sollte Lucy unbedingt bei ihm und seiner hinreißenden Geliebten leben? Und wie konnte sich Lucy davor bewahren, sich in ihn zu verlieben - sogar als sie erkannte, welche schreckliche Rolle sie beim letzten Coup spielen sollte?"
Sain vähän ex-temporee kaveriltani lainaksi Anna Kontulan teoksen "Rexi on homo ja opettajat hullui!", ja olen siitä melkoisen innoissani jo nyt, kun olen edennyt vasta muutaman luvun verran. Hulvatonta! Toivottavasti näille jutuille kuuluu nauraa...
Kommentit